Puheenjohtaja: Mennyttä ja tulevaa

                                                                                                             Tero Elomaa

Mennyttä ja tulevaa

Pertti Lehtonen valitsi sukututkimusuransa alussa sukuseuramme piiriin kuuluvien kantaisäksi rakuuna Johan Erkinpoika Löfgrenin Uskelan Hämmäisestä, joka nykyään kuuluu Salon kaupunkiin. Tunnen hänen vanhimman poikansa Johan Gabriel Löfgrenin perheen vaiheet kohtalaisen hyvin Pertin ja Turun Taideakatemian palveluksessa olevan Antonella Stortin tutkimusten ansiosta. Antonella teki nimittäin pro gradu-tutkielman perheen toisesta lapsesta taidemaalari Erik Johan Löfgrenistä. Olen tehnyt Erikille Facebook-sivut.

Pitkän rakuunan toinen poika oli Polycarpus Löfgren. Hänen poikansa Gustaf Wilhelm Löfgren toimi nahkurina ja kauppiaana Halikossa. Hänen ansiostaan vuonna 1990 perustetun sukuseuramme nimeksi tuli Halikon Löfgrenien Sukuseura. Hänen jälkeläisistään tunnen suuren joukon henkilökohtaisesti. Sukuseuralla on kotisivut ja Facebook-sivut.

Rakuuna Löfgrenillä oli myös kaksi tytärtä Eeva Helena ja Ulrika, jotka Pertti löysi vähän myöhemmin ja otti sukuseuran piiriin. Eeva Helena Löfgrenillä oli tytär Susanna Albertina, joka meni naimisiin Johan Gustaf Blomgrenin kanssa. Näin muodostui Blomgrenien sukuhaara. Olen tehnyt Susannallekin Facebook-sivut. Ulrikan jälkeläisiä ei tiedetä enää olevan elossa, kuten ei Johan Gabrielinkaan.

Kun Löfgrenien ja Blomgrenien sukuhaaroihin kuuluvat ihmiset ovat pitkään eläneet toisistaan tietämättä, on luonnollista, että yhteistyötä sukuseuran puitteissa ja muutenkin laajalla rintamalla ei saada aikaan kovin nopeasti. Joku saattaa jopa ajatella, että tarvitaanko sukuseuraa ja yhteistyötä ollenkaan. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että sukuseuran asioita ovat tähän asti hoitaneet pääasiassa Löfgrenit. Nykyisessä hallituksessakin Löfgrenejä on seitsemän ja Blomgreneja kaksi, hekin varajäseniä. Itse tunnen Blomgreneja runsaan tusinan. He ovat kaikki hienoja ihmisiä, jotka on ilo sisällyttää omaan tuttavapiiriin. Toivottavasti keskinäinen kanssakäyminen tulevaisuudessa lisääntyy molempien sukuhaarojen hyödyksi, ja seuraavassa sukukokouksessa saadaan enemmän Blomgreneja hallitukseen, miksei vaikka puheenjohtajaksikin.

Kun näin jälkeenpäin ajattelee tapahtunutta, tulee mieleen, että sopivampi nimi sukuseuralle olisi Uskelan Löfgrenien sukuseura. Nyt tietenkin eletään sen nimen kanssa, joka meillä on rekisteröitynä. Voidaan myös ajatella, että nahkuri Gustaf Wilhelm Löfgrenin ja Susanna Albertina Blomgrenin niiden lasten mukaan, joilla on jälkeläisiä elossa, nimetään omat sukuhaarat. Niitä olisi kuusi eli Lehtisalot (Gustaf Vilhelm Löfgrenin jälkeläiset), Louhet (Gustaf Henrik Louhen jälkeläiset), Vartiot (Maria Josefina Vartion os. Lehtisalo jälkeläiset), Lindbergit (Edla Sofia Lindbergin os. Blomgren jälkeläiset), Koivistot (Karoliina Wilhelmiina Koiviston os. Blomgren jälkeläiset) ja Blomgrenit (Anders Wilhelm Blomgrenin jälkeläiset). Selvyyden vuoksi lienee parasta puhua vain päähaaroista eli Löfgreneistä ja Blomgreneista, ellei tarkempaa jaottelua jostain syystä tarvita.

Kunnia siitä, että tiedämme, kutka sukumme jäseniä ovat, kuuluu sukuseuramme kunniapuheenjohtajalle Pertti Lehtoselle, joka on tehnyt valtavan työn sukuseuran hyväksi. Tästä syystä sukuseuran hallitus nimesi Pertin vuoden 2012 Löfgreniksi. Oikein paljon kiitoksia ja onnea Pertille! Onnea myös kaikille muille suvun piiriin kuuluville ja kiitoksia hallituksessa ahertaville!

Kuva: Blomgrenien sukukaavio (Sukukaavio Eeva Helena Löfgren)

Kaarina Maununtyttären hammas

Kaarina Maununtyttären  hammas

Erik XIV ja Kaarina Maununtytär

Kaarina Maununtyttären elämä sammui 13.9.1612 kotona Liuksialassa, ja hänet haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Hautajaisissa luettiin Johannes Petri Parginsulanus -nimisen henkilön laatima Epicedion eli sururuno ja Grafscrift eli hautakirjoitus.

Kaarina Maununtyttären hautaa ryhdyttiin kohentamaan 1860-luvulla. Hänet nostettiin lopulta kirkon lattian alta Tottien kappelista, josta arkku oli vielä tunnistettavissa. Siellä ovat vieläkin mm.Kaarinan tyttären Sigrid Vaasan ja hänen poikansa sotamarsalkka Åke Tottin arkut.

Kerrotaan, että kun pastori Adolf Lindmanin tuntema taidemaalari Erik Johan Löfgren vieraili kesällä 1862 Turussa, hän halusi tutustua Kaarina Maununtyttären hautaan, sillä tekeillä olevan historiallisen maalauksen Erik XIV ja Kaarina Maununtytär takia häntä kiinnosti kuningattaren fyysinen koko. Seurauksena oli, että Tottien hautaholvi, jossa kuningatar lepäsi, murrettiin Lindmanin johdolla auki. Vielä samana iltana Lindman laati keräyslistan kestävän suojan hankkimiseksi puiselle arkulle, jota "aika tai vandaaliset kädet ovat huonosti kohdelleet". Hänellä oli mielessään vain uusi, kuparinen arkku, mutta sen jälkeen kun Nils Henrik Pinello tarttui asiaan, perustettiin 1865 arvovaltainen "Komitea Turun tuomiokirkon muinaismuistojen entistämiseksi". Tämä johti sekä marmorisen sarkofagin hankkimiseen Kaarina Maununtyttärelle että kirkon kappeleiden ja muistomerkkien kunnostamiseen. Lindman toimi komitean sihteerinä. Hän julkaisi 1869 ensimmäisen painoksen opaskirjastaan Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen.

Kun Kaarina Maununtyttären arkku oli avattu, taiteilija Erik Johan Löfgren huomasi, että yksi kuningattaren  hampaista oli irronnut kallosta luultavasti ruumiin ryöstön yhteydessä. Löfgren otti sen talteen arkun pohjalta. Hän luovutti hampaan myöhemmin Turun linnaan perustetulle historialliselle museolle, nykyiselle Turun maakuntamuseolle, jossa se on pitkään ollut yleisön suuren mielenkiinnon kohteena. Museon johtajana vuosina 1960-1972 ollut Carl Jacob Reinhold Gardberg kitjoitti: "Nykyään hammasta säilytetään rasiassa museon varastossa yhdessä käsinkirjoitetun runon, auttamattoman pekoraalin kanssa, jonka sen kunniaksi kirjoitti sanomalehtimies Axel Gabriel Ingelius (1822-68). "Historiallinen hammas. Aarteen omistan enemmän kuin moni suuri, vaikka poroporvari ei mokomaan usko juuri. Se on pieni hammas vain, mutta se ei koskaan lähde kädestäin."

Muistomerkkikomitea keräsi Z. Topeliuksen lehtikirjoituksen avustamana yli 10 000 markkaa ja teetti mustan marmorisarkofagin.

Kaarina Maununtyttären ruumis siirrettiin uuteen mustaan marmoriseen sarkofagiin 27. päivänä vuonna 1867. Tapahtumista piti kirjaa pastori Adolf Lindman, joka pöytäkirjassaan toteaa mm. seuraavaa: “Nostettiin kuningattaren arkku kankaalla 250-vuotisesta leposijastaan hyvin varovasti, koska se osittain ajan hampaan, osittain mahdollisesti myös ulkoisen väkivallan takia oli niin huonokuntoinen, että uhkasi hajota. Nostaessa havaittiin arkun olevan honkaa ja saumoista hartsattu sekä niin ulko- kuin sisäpuolelta verhottu palttinalla, jonka päällä oli mustaa silkkisamettia, vaikka päällisestä ei juuri paljoa ollut jäljellä. Kun rikkinäinen kansi, joka kuitenkin vielä oli naulattuna kiinni arkun jalkopäähän, oli nostettu ylös, löydettiin arkusta paitsi kuningattaren ruumista erään sivukilven kädensija sekä jäännöksiä hiusvalkista, jonka koristeita turhaan etsittiin tomun joukosta. Muuten olivat kaikki muut ulkoiset koristeet, luultavasti tuomiokirkkoa toistuvasti koetelleiden ryöstöjen seurauksena, hävinneet jäljettömiin. Ruumis, joka sen muumiomaisesta tilasta päätellen oli balsamoitu, lepäsi sametilla, jolla arkku oli ollut päällystetty. Pääkallo ja molemmat käsivarret olivat irti muusta ruumiista, joka vielä oli melko hyvin säilynyt. Oikea käsi oli sivulle ojennettuna. Vasemman kämmenen luut sitä vastoin olivat pääkallon vieressä. Kummastakin kädestä olivat sormet hävinneet, mikä antaa olettaa, että ruumista oli tätä ennen tutkittu ja kalleudet, jotka sillä mahdollisesti oli ollut, on otettu pois. Vatsasta tavattiin joukko pienehköjä silkkilappuja, niitä oletetaan käytetyn balsamoinnissa; ryydeistä ei sitä vastoin voitu havaita jälkeäkään. Jalat ja jalkaterät olivat äärimmäisen pienet ja niiden nilkat olivat vielä kauniit ja korkeat. Käärinliinoista oli jäljellä suuria mustan sametin kappaleita ja ruskeaa kuviollista paksua silkkikangasta. Tämän muistiin merkitsemisen jälkeen komitean puheenjohtaja, kreivi Creutz ja muut läsnä olleet jäsenet kantoivat maatuneen tomumajan sen uuteen leposijaan. Raskas marmorikansi putosi sen jälkeen haudan päälle.” ( C J Gardberg).

                                                                                                                                                          TE

Kaarina Maununtyttären hammas Turun Linnassa

Tottien hautaholvi Turun Tuomiokirkon lattian alla

Kaarina Maununtyttären sarkofagi Kankaisten kappelissa Turun Tuomiokirkossa. Takana häntä lapsineen esittävä lasimaalaus.

Kaarina Maununtyttären muotokuva Turun Linnassa (Kasvonpiirteet ovat Kustaa Vaasan tyttären Elisabetin)

Johan Knutsin litografia Turun Tuomiokirkosta 1841

Löfgrenien ja Blomgrenien taloista Salon seudulla

Maaseutukierroksen tutustumiskohteina olevissa taloissa
asuneita Löfgren-Blomgren-suvun henkilöitä:

Keto-Kulta

Susanna Albertina Blomgren os Löfgren (1825 Pertteli, Kajala - 1919 Kuusjoki, Lähdeniitty) Äiti Eeva Helena Löfgren (1797 Uskela - 1859 Pertteli, Kajala)Puoliso 1845 Johan Gustaf Blomgren (1819 Uskela - 1872 Kuusjoki). Lapsia: Amanda Karoliina Blomgren (s ja k 1846 Kulda, Amanda Karoliina Blomgren (1847 - 1856 Kulda), Gustava Blomgren (s ja k 1850 Keto-Kulda), Gustava Wilhelmina Blomgren (1851 - 1852 Kulta), Edla Sofia Blomgren (1853 - 1906 Paimio) (Ennen naimisiin menoa Kaukolan Murun piika), Gustaf Blomgren (s ja k 1856), Karoliina Wilhelmiina Blomgren (1857 - 1923 Somero) (Kaivolan Kärrin piika 1873-77, Hähkänän Uusi-Arkkilan piika 1877, Koiviston emäntä), Gustaf Bernhard Blomgren (1859 - 1880 Halikko), Karl Henrik Blomgren (1861 - 1883), Anders Wilhelm Blomgren (1863 - 1934 Kuusjoki, Lähdeniitty), Amos Blomgren (1866 - 1869).

Koivisto
Karoliina Wilhelmiina Blomgren (1857 Pertteli - 1923 Somero), Puoliso 1877 Abel Wilhelm Efraiminpoika Koivisto (1848 Pertteli - 1916 Kuusjoki, Koivisto) (Yli-Junttilan torppari, myöhemmin Koiviston tilallinen). Ed. lapsia: Frans Albert Koivisto (1878 Kuusjoki) (Muuttanut Amerikkaan), Olga Wilhelmiina Koivisto (1881 Kuusjoki - 1961 Turku), Rebekka Emilia Koivisto (1884 Kuusjoki - 1888 Kuusjoki). Abel Wilhelm ja Karoliina Wilhelmiina Koiviston poika Valfrid Akaton Koivisto (1885 Kuusjoki, Koivisto - 1946 Kuusjoki, Koivisto) Puoliso 1916 Hilda Suosaari (1899 Kuusjoki - 1981 Kuusjoki). Lapsia: Sulo Bernhard Koivisto (1918 Kuusjoki, Koivisto - 1940 talvisodassa), Santeri Valfrid Koivisto (1920 Kuusjoki, Koivisto - 1996 Kuusjoki), Olavi Valdemar Koivisto (1930 Kuusjoki, Koivisto - 1992 Kuusjoki) Puoliso Sirkka-Liisa Koskela (1940 Hyvinkää) Abel Wilhelm ja Karoliina Wilhelmiina Koiviston lapsia: Evalt Hekesippus Koivisto (1887 Kuusjoki - 1889 Kuusjoki), Ilona Aksia Koivisto (1889 Kuusjoki - 1961 Minnesota), Ludvig Lennart Koivisto (1891 Kuusjoki) (Muuttanut Amerikkaan 1909), Jenny Elviira Koivisto (1894 Kuusjoki - 1982 Somero) Puoliso 1915 Juho Nikolai Yli-Lukumies. Abel Wilhelm ja Karoliina Wilhelmiina Koiviston tytär Hilja Viktoria Koivisto (1896 Kuusjoki, Koivisto - 1954 Salo) Puoliso 1914 Aksel Alfred Nurmi (1892 Kuusjoki) Abel Wilhelm ja Karoliina Wilhelmiina Koiviston poika Sipi Hilarus Koivisto (1899 Kuusjoki - 1907 Kuusjoki).Lähdeniitty
Susanna Albertina Blomgren os Löfgren (1825 Pertteli, Kajala - 1919 Kuusjoki, Lähdeniitty) Osti poikansa Andersin kanssa Lähdeniityn tilan 1896 Ed. poika Anders Wilhelm Blomgren (1863 Pertteli - 1934 Kuusjoki, Lähdeniitty) Puoliso 1890 Elvira Vilhelmiina Mäkilä (1864 Pertteli - 1931 Kuusjoki, Lähdeniitty) Ed. poika Kustaa Vilhelm Lähdeniitty (1892 Kuusjoki - 1982 Salo) Puoliso 1919 Alma Johanna Gustafsson (1885 Somero - 1962 Salo) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin poika Akseli Nikolai Lähdeniitty (1893 Kuusjoki, Lähdeniitty - 1936 Kuusjoki, Lähdeniitty) Puoliso 1919 Elli Elviira Kaivolin (1896 Somero)Ed. tytär Elvi Vilhelmiina Lähdeniitty (1921 Kuusjoki, Lähdeniitty) Puoliso Martti Johannes Kesäniemi (1911 Somerniemi - 1994 Kuusjoki, Lähdeniitty) Ed. poika Juhani Martti Alvi Kesäniemi (1941 Kuusjoki, Lähdeniitty)Puoliso 1965 Seija Inari Siren (1939 Kuusjoki) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin lapsia: Emil Villiam Blomgren (1895 Kuusjoki - 1900 Kuusjoki), Edla Vilhelmiina Blomgren (s ja k 1897 Kuusjoki), Oskar Eero Blomgren (1898 Kuusjoki - 1900 Kuusjoki) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin tytär Edla Vilhelmiina Lähdeniitty (1900 Kuusjoki, Lähdeniitty - 1986 Halikko) Puoliso 1921 Vihtori Valfrid Välke, ent. Neuvo Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin tytär Olga Maria Blomgren (s ja k 1900) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin poika August Jalmari Lähdeniitty (1902 Kuusjoki - 1995) Puoliso 1936 Aili Siviä Fältgren (1909 Jokioinen - 1979) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin poika Viljami Teodor Purola ent. Blomgren (1904 Kuusjoki - 1989 Kuusjoki) Puoliso Matilda Serafia Ilola (1894 Koski Tl - 1971 Kuusjoki) Anders Wilhelm ja Elvira Vilhelmiina Blomgrenin poika Oskari Kyrillus Blomgren (1907 Kuusjoki - 1978 Parainen) Puoliso 1943 Anna-Liisa Kauhanen (1913 Iisalmi - 1984 Parainen) Akseli Nikolai ja Elli Elviira Lähdeniityn poika Alvi Aksel Lähdeniitty (1920 Kuusjoki, Lähdeniitty - 1997 Paimio, Perttala) Puoliso 1943 Eira Kyllikki Takala (1923 Loimaa).Yli-Junttila
Susanna Albertina Blomgren os Löfgren ja Johan Gustaf Blomgren lapsineen Abel Wilhelm Efraiminpoika Koivisto.Portaanoja
Susanna Albertina Blomgren os Löfgren Anders Wilhelm Blomgren (1863 Pertteli - 1934 Kuusjoki, Lähdeniitty) Puoliso 1890 Elvira Vilhelmiina Mäkilä (1864 Pertteli - 1931 Kuusjoki, Lähdeniitty).Kiiru
Gustaf Adolf Löfgren (1827 Turku - 1897 Somero) Puoliso 1858 Helena Sabina Löfgren os Blomqvist (1832 Turku - 1924 Turku) Asuivat Somerolla 1870 - 1897/1907 Lapsia: Johan Gustaf Jakob Löfgren (1860 Turku - 1919 Turku), Siri Julia Helena Löfgren (1863 Halikko - 1942 Turku), Ebba Olivia Wilhelmina Löfgren (1865 Halikko - 1935 Turku), Wäina Rosina Löfgren (1868 Halikko - 1941 Turku), Naema Löfgren (1871 Somero - 1872 Somero) Kiiru RN:o 4/117 (Kiiruu) Kiiru on Joensuun kylän alkuperäisiä kantatiloja. Tilaa kutsuttiin 1700-luvulla myös nimeltä Vähä-Tuori (kylän toinen kantatila Hoppu oli Iso-Tuori) ja 1700-1800 luvulla nimeltä Sipilä. Vuonna 1838 siitä erotettiin osatalo kruunun nimismiehelle. Tilalla toimi vuodesta 1869 vuoteen 1887 Someron viinapolttimo, jonka perusti turkulainen kauppias Gustaf Adolf Löfgren. Tehtaaseen kuului varsinaisen polttimon ja kivisen viljavaraston lisäksi myös tuulimylly, jossa jauhettiin viinaksi tarkoitettu vilja. Vuonna 1889 Kyrön (myöhemmin Loimaan) Höyrysahayhtiö perusti Kiirun tilalle Someron ensimmäisen ja suurimman höyrysahan. Someron ensimmäinen Säästöpankki sai toimitilansa Kiirun talosta, jossa sillä oli konttori vuosina 1880-1883. Myös ensimmäisen Someron osuuskaupan tavaramyymälä aloitti toimintansa talosta vuokratussa huoneistossa vuonna 1916. Huoneistossa oli tätä ennen pitänyt kauppaliikettä I Atanasijeff. Kiirun hirsirunkoinen päärakennus, jossa on 16 huonetta, on rakennettu vuonna 1880. Sen julkisivut on vuorattu vaakaponttilaudoituksella ja satulakaton katteena on saumattu pelti. Rakennuksen kuusiruutuiset ikkunat ovat puitejaoltaan latinalaisen ristin muotoiset. Ikkunoiden vinoja otsalautoja kannattavat veistetyt konsolit. Kuisteissa - jotka sijaitsevat päädyssä, pihafasadin keskellä ja tornin pihasivulla - on pikkuruutuiset ikkunat, joiden yläosat ovat vinoruutuiset. Rakennuksen toisessa päädyssä on kaksi - kolmikerroksinen telttakattoinen torni. Viinapolttimon aikana rakennettu viljamakasiini sijaitsee Joensuuntien varressa. Sen alakerta on muurattu luonnonkivestä ja ullakkopäädyt ovat rapatut. Makasiinissa on satulakatto. Kiirun vanha päärakennus ja viljamakasiini muodostavat sekä maisemallisesti että historiallisesti merkittävän kokonaisuuden. Kiirun porvariskartano ja viinapolttimon rakennukset on merkitty seutukaavaan suojelukohteiksi (SU-662). Em. lähde: Someron ja Somerniemen kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta Lehtonen Kaarin 1999.Kärri
Karoliina Wilhelmiina Blomgren Oli Kärrin piikana 1873-77 ja Hähkänän Uusi-Arkkilan piikana 1877 Sittemmin em. Koiviston emäntä.Yli-Kauko
Jaakko Olavi Louhi (1939 Halikko) Isä Lauri Henrik Louhi (1901-1995) Äiti Anna Sundvall s 1905 v 1928 er 1945 Vuodesta 1974 Yli-Kaukon tilan isäntä Puoliso 1967 Ulla Päivikki Niinistö (1939 Pertteli, Passi) Jaakko Louhin isoisä oli Gustav Henrik Louhi (1878 Halikko - 1943 Turku), jonka puoliso oli Aina Aleksandra Mickelsson (1882 Uskela - 1949 Turku). Gustav Henrik Louhin isä Gustaf Wilhelm Löfgren (1828 Halikko - 1913 Halikko) oli Polycarpus Löfgrenin poika. Puoliso Vilhelmiina Ali-Simola (1841 Karinainen - 1920 Halikko) Polycarpus Löfgren (1793 Uskela, Hämmäinen - 1834 Halikko) Oli Joensuun kartanon Tapomäen (Tapolan) torppari Puoliso 1822 Regina Matintytär (1800 Halikko - 1843 Halikko) Halikon Nakolan Isotalon tytär.Pajari
Nestor Ferdinand Vartio (1886 Perniö - 1959) Puoliso Hilda Mäki Pajari oli valtion virkatalo, jonka em. vuokrasivat 1923.

Kajala
Eeva Helena Löfgren (1797 Uskela -1859 Pertteli, Kajala) Isä rakuuna Johan Erkinpoika Löfgren (1766 Perniö - 1804 Uskela, Hämmäinen) Äiti Maria Aurell (1760 Uskela - 1813 Uskela, Hämmäinen) Eeva Helena asui Kajalassa 1821-1859. Edellisen tytär Susanna Albertina Löfgren (1825 Pertteli, Kajala - 1919 Kuusjoki, Lähdeniitty) Puoliso 1845 Johan Gustaf Blomgren (1819 Uskela - 1872 Kuusjoki, Yli-Junttila, Portaanoja) Oli Keto-Kultan renki 1845-?Hämmäinen
Rakuuna Johan Erkinpoika Löfgren (1766 Perniö - 1804 Uskela, Hämmäinen) Puoliso 1791 Maria Aurell (1760 Uskela -1813 Uskela, Hämmäinen) Lapsia: Johan Gabriel Löfgren (1791 Salo - 1875 Turku), Polycarpus Löfgren (1793 Uskela - 1834 Halikko) (Lehtisalo-, Louhi- ja Vartio-sukuhaarojen kantaisä), Eeva Helena Löfgren (1797 Uskela - 1859 Pertteli, Kajala) (Blomgren-sukuhaaran kantaäiti; muutti Salosta Halikkoon 1816, sieltä 1820 Uskelan Pappilaan ja 1821 Perttelin Inkeren Kajalaan), Ulrika Löfgren (1802 Uskela - 1875 Viipuri).

Eerikki
Ulrika Löfgren (1802 Uskela, Hämmäinen - 1875 Viipuri) Muutti 1817 tai 1819 Hämmäisistä Uskelan Matilaan, sieltä 1823 Hämmäisten rustitilan Lillgårdiin, josta 1826 Uskelan Karjaskylän Eerikkiin ja vielä samana vuonna Turkuun veljensä Johan Gabriel Löfgrenin luo Kupittaalle.

21.5.2002 Tero Elomaa 

                    Inkereen Kajala noin vuonna 1940

Raatalan Lähdeniitty noin vuonna 1930

Lisää talojen kuvia on Susanna Albertina Blomgrenin Facebook-sivuilla

Susanna Albertina Blomgren

Blomgrenien sukuhaaran kantaäiti Susanna Albertina Blomgren os Löfgren 27.8.1825 - 16.2.1919

                                                    Johan Erkinpoika Löfgrenin jälkeläisiä

Johan Erkinpoika Löfgrenin tyttären, Johan Gabriel, Polycarpus ja Ulrika Löfgrenin sisaren Eeva Helena Löfgrenin jälkeläisiä. Karoliina Koiviston pojat Frans Albert s 1878 ja Ludvig Lennart s 1891 muuttivat Amerikkaan eikä heistä ole tietoja. Kustaa Tainion toisen vaimon tyttönimi on Anna Lempi Knuutila.   

Puheenjohtajan palsta

Halikon Löfgrenien Sukuseura ry:n Puheenjohtajan palsta

28.5.2012 

Yhtä ja toista on taas tapahtunut edellisen Lehdykän ilmestymisen jälkeen. Monet sukuseuran piiriin kuuluvat nuoret ovat ahertaneet opintojensa parissa, muu väki työpaikoillaan, armeijassa tai eri harrastuksissaan. Kesän korvalla olemme saaneet tietoa uusista ylioppilaista, ammattiin valmistumisista ja työpaikkojen löytymisistä. Toivottavasti kaikki menestyvät elämässään, eikä kukaan syrjäydy. Koetetaan pitää toisistamme huolta. Sukuseura voi parhaimmillaan olla väline, jonka puitteissa jokainen voi saada äänensä kuuluville ja ajatuksensa toisten tietoon.

Sukukokouksessa sovittu seuran sääntöjen muutos on ilmoitettu yhdistysrekisteriin, kunniakirjat on luovutettu ja oma domain halikonlofgrenit.fi hankittu. Ville Elomaa tekee uusia kotisivuja osoitteeseen www.halikonlofgrenit.fi. Lämpimät kiitokset Marko Poikelalle, joka monta vuotta piti yllä vanhoja kotisivuja! Postilaatikot info@halikonlofgrenit.fi, lehdykka@halikonlofgrenit.fi ja webmaster@halikonlofgrenit.fi on otettu käyttöön. Muotoa puheenjohtaja@halikonlofgrenit.fi olevat postiosoitteet on avattu myös varapuheenjohtajalle ja sihteerille.

Sukuseuran hallitus on päättänyt, että seuraava sukukokous pidetään Kustavin Lomavalkamassa lauantaina 23.8.2014. Matka on monelle hiukan pitkä, mutta merelliset maisemat ovat näkemisen arvoiset ja hintataso edullinen, joten Kustaviin kannattaa tulla. Siellä on kaikki palvelut edullista majoitusta myöten.

Sosiaalinen media muodostuu ajan mittaan yhä tärkeämmäksi sukuseuran toiminnassa. Kotisivujen lisäksi meillä on Facebookissa ryhmä Halikon Löfgrenien Sukuseura ry, jossa on Facebookin muutostoimenpiteiden takia nyt vain neljä osallistujaa. Erik Johan Löfgrenillä on julkkissivut, joiden kuva-albumeista löytyy mm. Erikin maalaamien taulujen kuvia. Toivon, että joku aktiivinen nuori avaa Facebookiin yhtyesivut vaikka nimellä Löfgrenit ja Blomgrenit. Siitä voisi kehittyä huomattava yhteydenpitoväline suvun nuorille. Yhtyesivu siksi, että yhdistyksille ei ole omaa sivustoformaattia.

Toinen mahdollinen uusi foorumi voisi olla sivusto lofgrenitjablomgrenit.blogspot.com. Siinä on se etu, että sivuille ei tarvitse kirjautua niin kuin Facebookiin. Sivuille voi kuitenkin laittaa tekstiä ja kuvia ja niiden kommentteja. Tähänkin ideaan voisi joku nuori tarttua ja kehittää tästä paljon käytetyn sivuston. Sivusto erikjohanlofgren.blogspot.fi on jo olemassa.

Toivotan kaikille hauskaa ja antoisaa kesää ja aktiivista syksyä! Nähdään sieniretkellä Halikossa lauantaina 8.9. kello 12! Lähettäkää juttuja, kuvia, piirustuksia ja henkilöuutisia Lehdykkään!

21.82012

Aloitin eilen Susanna Albertina Blomgrenin Facebook-sivujen tekemisen. Valitsin sivujen tyypiksi Julkisuuden henkilön. Ammatti piti valita pitkästä listasta, jossa ei ollut yhtään Susannalle sopivaa. Niinpä valitsin ammatin Opettaja. Kun minusta henkilön profiilikuva pitää olla sivulla, skannasin kuvat sukukirjasta ja laitoin Susannan kuvaksi hänen pojantyttärensä Edlan kuvan. Tein sitten albumin Anders Wilhelm Blomgren jälkeläisineen ja albumin Karoliina Wilhelmiina Koivisto jälkeläisineen. Tarkoitus on laittaa sivuille kuvia Blomgrenin sukuhaaran ihmisistä, taloista, hautakivistä ym samaan tapaan kuin Erik Johan Löfgrenin Facebook-sivuilla jo on. 

Facebook vaatii nyt, että sivuille pitää löytyä 50 tykkääjää. Tässä meillä riittää haastetta. Mistä löydämme 50 ystävää, tuttavaa ja kyläläistä, jotka menevät Susanna Albertina Blomgrenin sivulle ja klikkaavat Tykkää ruutua? Lisäksi tarvitsemme kuvia ja tarinoita ym.

En tiedä, miksi Facebook poisti jäsenet Asta Vuoren perustamasta ryhmästä Halikon Löfgrenien Sukuseura. Kun katsoo muita vastaavia ryhmiä, näyttää siltä, että niihin on tullut jäseniä uudelleen. Toivottavasti mekin saamme sinne takaisin runsaasti jäseniä, jolloin se voisi toimia nopeana tiedotuskanavana.

Terveisin  Tero Elomaa

Kiiru Somerolla

Kiirun tilan vaiheista 1500-luvulta nykypäivään                                  Tero Elomaa

Kiirun päärakennus n. 1930-luvulla

Kiinnostuin Kiirun tilasta, kun valmistelin Salossa 24.-25.8.2002 pidettyä Halikon Löfgrenien Sukuseuran sukukokousta. Sisällytin käynnin Somerolla lauantaipäivän ohjelmaan Perttelin, Kuusjoen ja Muurlan tutustumiskohteiden ohella. Kävin hyvissä ajoin ennen retkipäivää juttelemassa Kiirun pitkäaikaisen omistajan Joel Vilkin pojan Juhani Vilkin (1929-2011) kanssa, joka asui suuren päärakennuksen toisessa päässä brasilialaisine vaimoineen ja lapsineen. Hän kertoi isänsä ihmetelleen sitä, että Helena Löfgren antoi ison kantatilan August ja Anna Fredrikssonille käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi.

Kesällä 2004 sain Someron kaupungilta kutsun 9.7.2004 Kiirun puistossa pidettävän ITE-taiteen kesänäyttelyn avajaisiin. Siitä kutsusta en voinut kieltäytyä. Avauspuheen piti silloinen pääministeri Matti Vanhanen. Puistoon oli sijoitettu kymmeniä kansantaiteilijoiden tekemiä veistoksia, joista osa oli tuotu Kaustisen pysyvästä näyttelystä. Päärakennuksessa ja viinavarastona Gustaf Adolf Löfgrenin aikana toimineessa kivimakasiinissa oli tauluja ja pienempiä veistoksia. Kivimakasiinin alakerrassa oli kolme huonetta. Ulko-ovi oli keskimmäisen huoneen kohdalla. Siitä johtivat sitten ovet kummassakin päässä oleviin sivuhuoneisiin ja portaat yläkertaan. Juttelin myös silloin Juhani Vilkin kanssa, joka edelleen asui Kiirun toisessa päädyssä. Hän esitteli taloa jo 24.8. 2002 retkellä mukana olleille sukukokouksen osanottajille.

Tiedän hyvin, että talosta käytetään nimitystä Kiiruu. En kuitenkaan usko, että Löfgrenit, joiden äidinkieli oli ruotsi, olisivat käyttäneet näin pitkää muotoa. Olen itse kotoisin Perttelistä ja kävin nuorena Somerolla tanssimassa. Kuulin silloin usein puhuttavan Kiirun talosta enkä koskaan Kiiruusta. Käytän siis omassa jutussani lyhyttä muotoa Kiiru. Sen saa vapaasti lukea Kiiruuksi.

Kiiru on Someron Joensuun kylän alkuperäisiä kantatiloja. Muita olivat Hätä ja Hoppu. 1500-luvulla tilan isäntänä oli Tuomas Sipinpoika. Raskaiden verovaatimusten ja läänitysten peruuttamisen myötä Kiiru päätyi vuosisadoiksi Ruotsi-Suomen kruunun alaisuuteen. Kruununtilojen lunastaminen sallittiin talonpojille vuonna 1723 annetulla asetuksella ja 1800-luvulla kruununtilat alkoivat Somerollakin vähentyä. Kiirun tilalla alkoi nimismiesten ja kauppiaiden aika.

Axel Fredrik Dittmar määrättiin tammikuussa 1832 Someron nimismieheksi. Ensi töikseen hän hankki omistukseensa puolet Kiirun tilasta. Hänen leskensä myi paikan miehensä seuraajalle Carl August Grönlundille, joka hankki loputkin tilan maista itselleen. Grönlundin jälkeen tila oli pitkään muualla asuvien omistuksessa kunnes turkulainen kauppias Gustaf Adolf Löfgren osti sen.

Kiirun tilalla oli viinapolttimo vuosina 1869-1887. Omistajia olivat Gustaf Adolf Löfgren ja rouva Helena Sabina Löfgren (Someron historia s. 183). Viinapolttimon aikana Joensuuntien varteen rakennettiin nykyisin Museoviraston suojelema kivimakasiini viinavarastoksi sekä tilan nykyinen päärakennus, joka valmistui vuonna 1880. Someron ensimmäinen höyrysaha perustettiin Kiirun tilalle 1889, omistajana Kyrön Höyrysahayhtiö. Sahalla toimi parhaimmillaan 70 työntekijää, mutta kulkuyhteydet ja vesireittien pituudet eivät riittäneet suurimittaisen sahateollisuuden pyörittämiseen. 1800-luvun lopulla Kiirun talossa toimi jonkin aikaa Someron Säästöpankin ensimmäinen konttori ja 1900-luvun alussa tiloissa oli myös osuuskauppa- ja majatalotoimintaa.

Gustaf Adolf Löfgren oli taidemaalari Erik Johan Löfgrenin veli. Erik oli maalannut Someron uutta kirkkoa varten suurikokoisen alttaritaulun nimeltä Kirkastus. Erik kuoli 10.12.1884 ja Gustaf lahjoitti taulun seurakunnan käyttöön vuonna 1888.

Gustaf Adolf Löfgren kuoli 29.12.1897 ja hänet haudattiin Someron hautausmaalle. Hänen viereensä varattiin tilaa myös muille perheenjäsenille eli perustettiin Someron Löfgrenien perhehauta erotettuna kivireunuksin. Kaikki muut perheenjäsenet on kuitenkin haudattu Turun Löfgrenien perhehautaan ja heidän nimensä on merkitty Gustafin ja Erikin sisaren Johanna Wilhelminan hautakiveen. Someron Löfgrenien perhehaudalle on myöhemmin siirretty opettaja Gustava Järvisen ja kirkkoherran emännöitsijän Agata Sainion hautakivi, mutta heitä ei liene haudattu siihen. 1990-luvulla hautakiveä ei siinä ollut, vaikka Gustava oli kuollut 1921 ja Agata 1965.

Jäätyään leskeksi vuonna 1897 Helena Löfgren jatkoi tilan pitoa kunnes myi Kiirun tilan Pusulasta kotoisin olleille Anna ja August Fredrikssonille 27.5.1907 tehdyllä kauppakirjalla 48 000 markalla. Lisäksi kauppaan kuului mm ehto, että "Ahola niminen maapalsta jää myyjälle, samoin nimismies Ståhlhammarille myyty maapalsta Joensuun sahan alueella ei kuulu kauppaan" sekä "Myyjän hevonen Freija on ostajan ruokittava 1.6.1908 asti; ostajat saavat käyttää hevosta huokeassa ajossa, ja myyjä saa myös itse ajaa sillä mielensä mukaan". (Tammelan tuomiokunnan pöytäkirjat, Kansallisarkisto) Kauppahinta 48 000 markkaa vastaa n. 185 812 euroa nykyrahassa. Maatila, jossa oli peltoa n. 90 ha ja metsää n. 45 ha, 16-huoneinen uusi päärakennus, kivinavetta, talli, sikala ja kivinen varastorakennus Someron tulevan keskustan alueella meni melkein ilmaiseksi eli helsinkiläisen yksiön hinnalla.

Myytyään Kiirun talon Helena Löfgren muutti Turkuun miehensä sisaren Johanna Wilhelmina Löfgrenin luo. Tyttäret Siri, Ebba ja Weina seurasivat mukana. Poika Johan Gustaf oli muuttanut maanviljelijäksi Kiikalaan jo vuonna 1896. Hän kuoli vuonna 1919, ja hänet haudattiin 1917 kuolleen Johanna Wilhelminan viereen Löfgrenien sukuhautaan Turun hautausmaalla. Nuorin lapsista Naema kuoli yksivuotiaana 1872. Hänet on haudattu Somerolle kuten isänsäkin. Helena Sabina Löfgren os. Blomqvist kuoli vuonna 1924, Ebba Olivia Löfgren vuonna 1935, Weina Rosina Löfgren vuonna 1941 ja Siri Julia Löfgren vuonna 1942. He kaikki lepäävät Löfgrenien sukuhaudassa Turussa. Kun perillisiä ei ilmoittautunut, siirtyi Johan Gabriel Löfgrenin kauppiassuvun koko omaisuus, talo Brahenkatu 4:ssä, asunto Brahenkatu 6:ssa, kolme asuintaloa Koulukadulla ja kaikki irtaimisto mm. suuri kokoelma Erik Johan Löfgrenin ja muiden tunnettujen taiteilijoiden maalaamia tauluja Turun kaupungille vuonna 1943.

Kiirun emäntä, Anna Fredriksson ja Someron Ihamäen kylän Ruostelan emäntä Olga Maria Lindgren olivat sisaruksia os. Pettersson ja kotoisin Pusulan Kärkölän kylän Syrjälän talosta. Isäntä August Fredriksson oli kotoisin Pusulan Hyrkkölän kylän Röysti-nimisestä talosta.

”Vasta kun majatalonpito-oikeudet v 1915 uudelleen tarjottiin, otti Joensuun kievarin hoitaakseen August Fredriksson Kiiruun talossa. Joensuun kievarissa oli paljon matkustajia, toisinaan kymmenenkin ihmistä päivää kohti. Vakinaisia kyytejä piti päivittäin suorittaa kaksi ja ylimääräisiä kolme, mutta talossa olikin 9 hevosta. Eniten oli kyytejä Ollilan ja Pitkäjärven majataloihin. Vielä 1922 puollettiin Joensuun majataloa Fredrikssonille ja Pitkäjärven kievaria Vilhelmssonille. Kievarilaitos hävisi Somerolta 1926. Joensuun viimeinen kievari oli kauppias Svenssonilla Yli-Akustin talossa". (Someron historia, s. 346).

Henkikirjat vuodelta 1910 ja 1920 kertovat Kiirun talon asukkaista seuraavaa:

V. 1910 henkikirjat: Somero Joensuu Kiiruu: Omistaja Fredrik (August) Fredriksson s. 1870, vaimo Anna s. 1879. Lisäksi talon kirjoilla: hammaslääkäri tohtori Oskari Johansson, kauppias Isidor Nikitin Afanasieff, kätilö Olka Korhonen, joutolainen Frans Andsten, itsellinen Edla Sohlman, torppari Juho Kallio.
V. 1920 henkikirjat: Omistaja Fredrik Fredriksson, vaimo Anna. Lisäksi: nimismies Juho Oskari Lahonen s. 1889, torppari Juho Oskari Fonsell Kallio, kunnanlääkäri tohtori Sundvall s. 1883, Aholan palstatila, Kaislarannan palstatila ym.

Kirja ”Suomen maatilat” II osa vuodelta 1931 kertoo Kiirun tilasta seuraavaa:

KIIRUU 1931. Somero Joensuu. 1 km kirkolta, 25 km Jokioisten asemalta ja 85 km Turusta sekä 35 km Forssan kauppalasta. Kuulunut aikaisemmin viinatehtailija Löfgrenille, joka tilalla valmisti ja möi viinaa siihen saakka kunnes oikeudet peruutettiin. Omistajat v:sta 1926 Antti ja Lempi (os. Pettersson) Mustonen. Erotettu 4 palstatilaa, yhteensä 39 ha. Pinta-ala 92,33 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 37,45, luonnonniittyä 0,5, viljelyskelpoista maata 7,45, metsämaata 44,87 ja joutomaata 1,56 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita. Talouskeskus viljelysten ympäröimänä maantien varrella. Peltikattoinen 16 huonetta sisältävä päärakennus puusta vuodelta 1880. Karjasuojassa on 23 lehmän kivinavetta, tiilistä rakennettu 7 hevosen talli ja sikala saman katon alla. Kivestä tehty 2-kerroksinen vilja-aitta viinatehtaan ajoilta. Vesijohto...

Tämän mukaan siis Antti ja Lempi Mustonen ostivat tilan vuonna 1926 Fredrikssoneilta.

Toukokuussa 1929 Joel Adiel Vilkki (1899-1976) nimitettiin Someron Yhteiskoulun matemaattisten aineitten opettajaksi ja koulun rehtoriksi. Joel Suoma-vaimoineen (1902-1996) hankki monessa osassa olleen Kiirun tilan omistukseensa vuonna 1932. Vilkit olivat uutteria puutarhanhoitajia ja heidän aikanaan talon ympärille kasvatettiin kuusiaitaa, istutettiin omenapuita ja viljeltiin marjoja, juureksia ja vihanneksia. Vilkki piti 1940- ja 1950-luvuilla Kiirun talossa myös lukion tunteja yhteiskoulun tilojen ahtauden vuoksi. Hän tuli kuuluisaksi siitä, että hän määräsi esperanton pakolliseksi aineeksi koulussaan. Muiden muassa M. A. Numminen on ollut hänen oppilaanaan ja hänkin puoltaa esperanton käyttöä yleiskielenä.

Vuosien myötä tilan maat jakaantuivat. Osa menetettiin sodan jälkeiseen asutukseen, osa pakkolunastettiin sotainvalideille. Jäljelle jääneet pellot metsitettiin. Rehtori Vilkki lahjoitti kunnalle tontin urheilukenttää varten ja myi nimelliseen hintaan tontin kunnallistetulle yhteiskoululle sekä rakennettavalle uimahallille.

Someron kaupunki osti tilan Vilkin perillisiltä vuonna 1997. Lukion, kirjaston, urheilukentän, uimahallin ja kauniin puiston ympäröimä Kiirun talo on kokenut pitkän historiansa aikana monia paikkakuntaan ja sen ihmisiin sidoksissa olevia tarinoita. Tila ja sen komea päärakennus toimivat tällä hetkellä paitsi Someron Kulttuuri ry:n toimitilana myös kaikkien kaupunkilaisten ajanviettopaikkana. Osa tämän jutun tekstistä perustuu Someron Kulttuuri ry:n aikaan saamaan Kiirun talon esitteeseen. Lisää kuvia on Erik Johan Löfgrenin Facebook-sivuilla albumissa Gustaf Adolf Löfgren ja Kiiru Somerolla ja albumissa Erik Johan Löfgrenin lähiomaiset ja Turku.

Kiirun päärakennus

Ihmisiä Kiirun päärakennuksen edessä

Kiirun päärakennus takaapäin

Kiirun päärakennus nykyään

Näkymä Kiirun pihalta (Taustalla Someron kirjasto)

Joel Vilkin muistolaatta Kiirun seinässä

Kiirun kuisti eli tuloaula

Näkymä sisältä 1

Näkymä sisältä 2

Kiirun punainen sali

Kiirun sininen sali

Kiirun pääsali

Kiirun kivimakasiini 1

Kiirun kivimakasiini 2

Kiirun kivimakasiini 3

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi Someron hautausmaalla
1990-luvulla

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi Someron hautausmaalla Löfgrenien sukuhaudalla 1990-luvulla

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi kesällä 2017

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakiven viereen on ilmestynyt Gustava Järvisen ja Agata Sainion hautakivi, mutta tuskin heitä tähän on haudattu, kun Gustava kuoli 1921 ja Agata 1965 eikä heidän hautakiveään tässä ollut 1990-luvulla

Gustava Järvisen ja Agata Sainion hautakivi Löfgrenien sukuhaudalla

Keskirivissä oikealla opettaja Gustava Järvinen ja ylärivissä vasemmalla kirkkoherran emännöitsijä Agata Sainio

Johanna Wilhelmina Löfgrenin hautakivi Turun hautausmaalla Löfgrenien sukuhaudalla. Siihen on merkitty Johannan lisäksi  myös hänen veljensä, Someron Kiirun kartanon isännän Gustaf Adolf Löfgrenin vaimo  ja lapset. 

Someron kirkon alttaritaulu Kirkastus (Erik Johan Löfgrenin maalaus, jonka hänen veljensä Gustaf Adolf Löfgren lahjoitti uuteen kirkkoon vuonna 1888. Erik oli kuollut 10.12.1884)

Kirkastus Det. 1

Kirkastus Det. 2

Kiirun isäntä Gustaf Adolf Löfgren 1

Gustaf Adolf Löfgren 2

Helena Sabina Löfgren (Erik Johan Löfgrenin maalaus)

Helena Sabina Löfgren os. Blomqvist

Taidemaalari Erik Johan Löfgren, Kiirun isännän Gustaf Adolf Löfgrenin veli, joka teki alttaritaulun nimeltä Kirkastus Someron kirkkoon

Someron Kulttuuriyhdistyksen esite 1

Someron Kulttuuriyhdistyksen esite 2

                                                           

           


         

Miten Löfgrenistä tuli Nummilan oma kokonaan

Aino Nummila 23.9.1998

Miten Löfgrenistä tuli Nummilan oma kokonaan

Kun isäni syksyllä 1933 huutokaupasta oli ostanut Löfgrenin perikunnalta kaikki rakennukset, oli maa edelleen seurakunnan ja kirkon, ja me maksoimme kappalaiselle vuokraa. Rakennuksia oli paljon – ihan umpipiha – ja ne olivat aika huonossa kunnossa. Esim. päärakennuksen katto vuoti pahasti. Ei uskallettu kuitenkaan ruveta korjaamaan vieraalla tontilla olevia rakennuksia, vaan isä yritti ostaa maan ensin omakseen. Siitä tulikin monivuotinen pulma. Meille sanottiin, että pitää hankkia yhtä suuri ala ja vaihtaa se seurakunnan kanssa, ettei papin saatava pienene. Meitä ympäröi kuitenkin vain seurakunnan maita, eikä asia edennyt. Sitten isä sai jostain tietää, että puistotien ja Turuntien kulmassa oli pieni pala Joensuun kartanon maata. Jos muistan oikein, sen koko oli 13 aaria.

Se alue, jossa me asuimme, oli Kirkkotien puolelta ns. kirkon maata, jonka olisi saanut rahalla ostaa, mutta Salon puoleinen kiila oli sitä papin palkkaa, jota ei voitu myydä. Joensuun tontti oli vähän liian pieni vaihtoon, mutta isä sai sen ostetuksi konsuli Eric von Knorringilta, tosin kalliilla hinnalla, mutta se kulma oli nyt meidän. Muistelen, että viljelimme siinä sokerijuurikasta ainakin kerran. Aikaa oli kulunut, vaihtoa ei vielä voitu tehdä, ja sitten; sanon kuin Sven Dufvan runossa: sota syttyikin. Sota oli kauhea asia, mutta siinä oli yksi hyvä puoli: seurakunta luopui maapalkasta ja maksoi papille rahassa. Vaihtoa ei tarvittukaan, vaan isä rupesi ostamaan tätä tonttia suoraan seurakunnalta. Ns. kirkon maa myytiin suoraan rahalla, mutta seurakunnan maan isä joutui maksamaan kolme kertaa, koska KIRKKOHALLITUS ei olisi myynyt sitä, paitsi jos se sai yhä suuremman summan. Isä katkeroitui ja pahoitti mielensä, mutta sisuuntuneena hän hankki rahat yhä uudestaan, ja lopulta tontti oli meidän. Isä haki metsästä kuusen ja istutti sen meille Itsenäisyyden kuuseksi. Se on nyt suuri puu meidän ja Vahalan rajalla. Frans Nummilalla oli ensimmäinen ihan oma koti.

Kulmatontti oli nyt siis meidän. Pankki oli meillä vuokralla, ja isäni alkoi vanheta. Hän valmistui myymään tontin pankille ja niin hän tekikin. Mutta sitten alkoi syntyä omituisia huhuja: Salo ostaa kaiken maan Turuntien eteläpuolelta. Halikon kunta oli varautunut Joensuun tien viereiseen kulmatonttiin uudeksi kunnantaloksi. Mutta ei se tietysti Salon puolelle halunnut. Olikohan koko juttu petosta, mutta kunta sai ostetuksi meidän pankille myymämme kulmatontin ja järjesti pankin tien eteläpuolelle. Siihen nousikin pian kaksikerroksinen punatiilitalo ja kunta rakennutti myös kaksikerroksisen vaalean talon Joensuun tien suuntaan ja pitkän monipolvisen asuinrakennuksen suuntaan. Sen ja Turuntien väliin jäi iso viheralue, johon maatalouskerholaiset talkoilla istuttivat pensasaitaa, puita ja marjapensaita. Tämä pitkä rakennus tuli melkein meille asti, tie vain oli välissä. Siinä asui ensin kunnanjohtaja ja muu kunnan vakinainen virkakunta. Sitten vuokrattiin muille.

Kuvia Löfgrenien talosta ja sen asukkaista on Erik Johan Löfgrenin Facebook-sivuilla albumissa Halikon Löfgrenien talo ennen ja nyt sekä albumissa Löfgrenien talon asukkaita Halikossa.

                                                                                                                            Tero Elomaa

     Löfgrenien talo kauppias Gustaf Sven Löfgrenin (edessä oikealla) aikaan