Erik Johan Löfgren

Antonella Storti

ERIK JOHAN LÖFGREN - TURKULAINEN HISTORIA- JA MUOTOKUVAMAALARI

Erik Johanin lapsuus ja nuoruus

Toukokuun 15. päivänä vuonna 1825 syntyi Katarina (os. Wahlsten) ja Johan Gabriel Löfgrenille poika Erik Johan. Erik Johan oli perheen toiseksi vanhin lapsi. Kaksi vuotta häntä aiemmin oli syntynyt sisar, Johanna Wilhelmina. Erikin jälkeen perheeseen syntyi vielä kaksi poikaa, Gustaf Adolf ja Carl Wilhelm.

Yhdeksänvuotiaana Erik Johan aloitti koulunkäynnin Turun Bellin-Lancasterin koulussa. Ilmeisesti tavallinen koulunkäynti ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa häntä, ja niinpä koulutiedot aina kirjoittamista ja lukemista myöten jäivät varsin heikoiksi.

Noihin aikoihin Turun Sunnuntaikoulussa toimi piirustuksen opettajana norjalaissyntyinen T J Legler. Hän oli taidemaalari ja arvostettu opettaja. Erik Johan oli yksi hänen oppilaistaan ja Leglerin ohjauksessa hänestä kehittyi varsin taitava piirtäjä. Erik Johanille ehdotettiin taideopintojen aloittamista Tukholmassa. Erityisesti asialla olivat suurina taiteen ystävinä tunnetut N H Pinello ja C O Boijes, jotka saivat Erik Johanin isän vakuuttuneeksi siitä, että poika kannatti lähettää Tukholmaan opiskelemaan taidetta.

Erik Johan Löfgren Omakuva

Tukholmassa

Lähtiessään Tukholmaan v. 1842 Löfgren oli 17-vuotias. Hänet oli hyväksytty Tukholman taideakatemian alkeisluokan oppilaaksi prof. Blom-Carlssonin ja Boijesin suosituksesta. Tukholman taideakatemian opetus noudatteli opettajiensa P Kraft nuoremman ja F Westinin suosimaa romanttisen uusklassismin linjaa. Löfgren omistautui taideopintoihinsa suurella innolla ja v. 1843 hän sai ensimmäisen kannustuspalkintonsa taideakatemian alkeisluokalta. Palkinnon innoittamana Erik Johan jatkoi uurastustaan ja vuoteen 1846 mennessä hän oli saanut jo toisen palkinnon. Syksyllä 1846 R W Ekman kehotti Suomen Taideyhdistystä antamaan rahallista tukea lahjakkaalle Löfgrenille. Taideyhdistys myönsikin 100 ruplan avustuksen. Vuoden 1848 alussa Taideyhdistys sai Löfgreniltä lahjaksi tämän omakuvan, joka lienee ollut kiitos hänen saamastaan taloudellisesta tuesta. Samana vuonna Löfgren siirtyi Taideakatemian antiikkiluokalle ja maalasi syksyllä Pyhä Cecilia-aiheisen maalauksen. Se ostettiin Suomen Taideyhdistyksen kokoelmiin. Työ oli jo saman vuoden joulukuussa esillä Turussa. Löfgren oli Tukholmassa joutunut melkoiseen rahapulaan, joka näyttää olleen krooninen koko hänen taiteilijauransa ajan. Hän joutui pyytämään Taideyhdistykseltä lisää rahaa. Yhdistyksen johto lähettikin myönnetyt 50 ruplaa Fredrik Cygnaeuksen mukana Tukholmaan. Cygnaeus ehdotti Löfgrenille maalauksen aiheeksi Döbelniä Juuttaan taistelutantereella. Aihe liittyi v. 1808-09 sotaan, jossa Döbeln johti suomalaiset voittoon Pohjanmaalla Juuttaan kentällä.

Vaikka Löfgren sai luonnoksen valmiiksi toukokuussa 1850, ja vielä vuotta myöhemmin päivätyssä kirjeessä Cygnaeukselle vakuutteli tekevänsä jatkuvasti luonnoksia tuosta mielenkiintoisesta aiheesta, hän ei saanut teosta koskaan valmiiksi.

Keväällä 1851 Erik Johan päätti yhdeksän vuotta kestäneet taideopintonsa Tukholman Taideakatemiassa. Rahapulan vuoksi hän toimi vanhojen taulujen korjaajana Tukholman linnassa, vaikka hän ei erityisemmin työstä pitänytkään.

Tukholmassa Löfgreniltä valmistui vielä kaksi teosta. Pietari Brahen muotokuva oli kopio Tukholman Ritarihuoneella olevasta maalauksesta. Toinen työ, Psyyke, oli ensi kertaa esillä Suomessa kesäkuussa 1851 Åbo Läseföreningenin tiloissa. Näyttely oli järjestetty varojen keräämiseksi Löfgrenin jatko-opintoja varten ulkomailla. Cygnaeuksen neuvojen mukaan Löfgren valitsi opiskelupaikakseen Düsseldorfin, ja loppukesällä 1853 hän suuntasi matkansa näyttelystä saatujen varojen turvin Tukholmasta Düsseldorfiin.

Stockholm 1868

Stockholm 1903

Düsseldorfissa

Löfgren matkusti Düsseldorfiin Berliinin ja Dresdenin kautta. Näissä kaupungeissa hän pääsi tutustumaan runsaaseen ja värikkääseen Keski-Euroopan taide-elämään, joka teki häneen suuren vaikutuksen. Düsseldorf oli viime vuosisadan puolivälissä taideopintojen keskus, jonne saapui opiskelijoita mm. Amerikasta ja Skandinaviasta. Düsseldorfin koulun romanttis-naturalistinen historiamaalaus herätti aikanaan laajalti kiinnostusta ja juuri historiamaalauksessa koulu saavutti eniten suosiota. Opettajikseen Löfgren sai Theodor Hildenbrandtin ja Otto Mengelbergin. Düsseldorfin kaudella Löfgren sai valmiiksi viisi maalausta. Opettajien kehotuksesta hän maalasi Kristus Getsemanessa aiheisen maalauksen (1854) sekä Haagaria ja Ismaelia esittävän historiamaalauksen (1858). "Tyttö helmineen" ja "Tyttö kukkia kädessä" valmistuivat v. 1857, ja ne olivat esillä  Suomen Taideyhdistyksen näyttelyssä seuraavana vuonna. Löfgren maalasi myös Fredrik Cygnaeuksen muotokuvan.

Löfgren palasi kotimaahan elokuussa 1858 oleskeltuaan kaikkiaan 16 vuotta ulkomailla. Fredrik Cygnaeus olikin jo kirjeissään toivonut Löfgrenin paluuta. Aluksi hän asui Turussa omaistensa luona, ja siirtyi sitten jonkin ajan kuluttua Helsinkiin muotokuvamaalariksi. Löfgren teki useita muotokuvia Helsingissä ollessaan, ja ne muodostavatkin suurimman osan hänen taiteellisesta tuotannostaan. Löfgren saavutti paljon mainetta hyvänä muotokuvamaalarina, mutta hän ei kuitenkaan viihtynyt Suomessa kuin neljä vuotta ennenkuin sai tilaisuuden lähteä Pariisiin.

Düsseldorf 1850

Düsseldorfin Taideakatemia

Pariisissa

Helsingissä ollessaan Löfgren sai asessori Hallonbladilta kahden taulun tilauksen. Toinen tilatuista tauluista oli aiheeltaan Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär ja toinen kenraali Sandels. Löfgren päätti lähteä Pariisiin maalaamaan tauluja. Hän saapui kaupunkiin marraskuussa 1862 ja asettui asumaan maisemamaalari Laviellen luo Montmartrelle. Tavoitteena oli, että "Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär" valmistuisi maaliskuuhun 1864 mennessä, jotta se voitaisiin asettaa näytteille Pariisin kevätsalonkiin. Työ valmistuikin suunnitelmien mukaan, mutta sensijaan toinen teos, "Kenraali Sandels", jäi luonnokseksi.

Pariisin kevätsalongissa Löfgreniltä oli esillä "Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär" sekä eksoottisaiheinen "Italiatar tamburiineineen". Kotimainen lehdistö oli ihastuksissaan suomalaisen taiteen esiinmarssista Pariisissa. Löfgrenin arvioitiin yleisesti kuuluvan eturivin suomalaisiin taiteilijoihin. Häntä kiitettiin lyyrisestä ja hienostuneesta kuvauksesta. Aivan yhtä suotuisasti ei suhtautunut kuitenkaan tukholmalaislehdistö Löfgrenin päätyöhön "Erik XIV ja Kaarina Maununtytär", joka oli esillä Tukholmassa v. 1866. Tämä suututti Löfgrenin suomalaisia tukijoita, jotka näkivät paljon vaivaa Löfgrenin puolesta puhumisessa. Tukholmalaislehdistön nurjasta vastaanotosta huolimatta Ruotsin kuningas myönsi E J Löfgrenille Litteris et Artibus-mitalin. Seuraavan vuoden Suomen Taideyhdistyksen vuosikokouksessa Fredrik Cygnaeus piti puolustuspuheen suomalaisen taiteen ja Löfgrenin pääteoksen puolesta.

Paris 1850

Paris Acadêmie Golarossi 1900

Paris Le Petit Point 1850

Kotimaassa

Palattuaan Pariisista v. 1865 Löfgren asettui asumaan Helsinkiin. Hän omistautui lähes täysin muotokuvamaalaukselle. Seuraavan kolmentoista vuoden aikana hän maalasi yli kolmekymmentä muotokuvaa. Löfgren oli hyvin arvostettu muotokuvamaalari ja maalattavat henkilöt olivat yleensä merkittävissä asemissa olevia kenraaleja, professoreita, kauppiaita, valtiopäivämiehiä tai näiden perheenjäseniä. Löfgren maalasi muotokuvat mm. Fredrik Cygnaeuksesta , Magnus von Wrightistä ja Zachris Topeliuksesta. Kreivi Alexander Armfeltin muotokuvaa maalatessaan Löfgren joutui matkustamaan Armfeltin silloiseen toimipaikkaan Pietariin.

Helsingin yliopisto piirustussali

Münchenissä

Vuonna 1878 Someron seurakunta tilasi Löfgreniltä alttaritaulun, jonka aiheena oli Kristuksen kirkastus. Hän aloitti työn jo Suomessa ja jatkoi sen maalaamista Münchenissä seuraavana vuonna. Löfgren työskenteli ahkerasti ja pääsi Mhnchenissä tutustumaan näyttämötaiteeseen, jota hän olisi myös halunnut opiskella. Löfgren aloitti Münchenissä viimeisen teoksensa, nimeltään "Das Zopfmädchen", maalaamisen. Taulusta käytetään myös nimityksiä "Nainen viime vuosisadan (1700-luvun) puvussa" ja "Nainen ruusu kädessä".

München 1850

München 1858

München Theatiner Kirche

Viimeiset vuodet taiteilijana

Helsingfors Dagbladetissa oli 15.7.1881 kirjoitus, jossa kerrottiin Löfgrenin olevan vakavasti sairas. Palattuaan kotimaahan Löfgrenin terveys heikkeni nopeasti. Hän kuitenkin viimeisteli "Nainen viime vuosisadan puvussa"-teoksen, mutta Someron alttaritaulu jäi kesken. Marraskuisella kävelyretkellään Löfgren sai pahan halvauskohtauksen, jota seurasi melko pian silmäsairauden mukanaan tuoma osittainen näön menetys. E J Löfgren kuoli joulukuun 10 päivänä 1884 Turussa. Hänet haudattiin 16.12. Skanssin hautausmaalle suuren ystäväjoukon saattaessa häntä viimeiselle matkalle.

Erik Johan Löfgren

Erik Johan Löfgren taiteilijana

Erik Johan Löfgrenin varhaisnuoruuden taiteellisia saavutuksia ei ole toistaiseksi löydetty, lukuunottamatta hänen 12-vuotiaana maalaamaansa keisari Aleksanteri I:n muotokuvaa, mutta hänen piirustuksenopettajansa T J Legler antoi nuorukaiselle varsin hyvän pohjan, joka mahdollisti taideopintojen jatkamisen Tukholmassa. Löfgrenin varhaisista kopioista ja itsenäisistäkin töistä syntyi vankka pohja historiamaalaukselle ja muotokuville.

Löfgrenin ensimmäisissä teoksissa ovat antiikin mytologian aiheet keskeisiä. Taiteilijan varhaisimmassa maalauksessa "Mytologinen sommitelma" (1843) on kuvattu nainen ja mies tekemässä kaksoisitsemurhaa. Tapahtumapaikkana ovat romanttisen synkeät, vuorten ympäröimät antiikkiset rauniot. Maalaus pohjautuu luultavimmin babylonialaiseen Pyramuksen ja Tisbeen tarinaan.

Tukholman vuosinaan Löfgren kehittyi taitavaksi muotokuvamaalariksi. "Muotokuva nuoresta miehestä" (1846) on vielä jäykkä ja epäsuhtainen, mutta vuotta myöhemmin valmistuneessa omakuvassa on jo huomattavaa sulavuutta niin kuvatilan sommittelussa kuin maalaustekniikassakin.

Amor ja Psyyke-teema oli hyvin suosittu 1700- ja 1800-lukujen maalaus- ja veistotaiteessa. Monet taiteilijat käsittelivät tätä hellenistisen perinteen luomaa aihetta. Psyyke ymmärrettiin ihmissielun henkilöitymänä, joka kuvattiin taiteessa perhossiipisenä tyttönä yhdessä Amorin kanssa. Alaston tai puolialaston Psyyke kuvasi usein rakkautta, kauneutta ja puhtautta. Kun professori Ilmoni tilasi 1850-luvun alussa Löfgreniltä Psyyke-maalauksen, taiteilija valitsi aiheekseen Amorin hylkäämän Psyyken. Selvänä lähtökohtana tälle vuonna 1851 maalatulle Psyyke-teokselle voidaan pitää J J Taillassonin v. 1795 valmistunutta Psyykeä. Löfgren oli yhdessä J E Lindhin kanssa kopioinut Taillassonin maalauksen v. 1846. Löfgrenin vielä opiskellessa Taideakatemiassa v. 1848 valmistui Pyhä Cecilia-maalaus. Marttyyrikuoleman kärsinyt Pyhä Cecilia oli suosittu aihe varsinkin 1800-luvun alun vuosikymmeninä. Löfgrenin urkuja soittavan pyhimyksen esikuvana oli mm. F Westinin v. 1834 maalaama Pyhä Cecilia-teos. Löfgrenin teos oli ensi kertaa esillä valmistumisvuonna Tukholman taideyhdistyksen tiloissa.

Fredrik Cygnaeus ryhtyi 1850-luvulla ajamaan aktiivisesti Suomen Taideyhdistyksen historiamaalauspolitiikkaa antamalla mm. Löfgrenille sellaisia aiheita kuin Kaarle XII, Pietari Brahe ja Döbeln Juuttaalla. Düsseldorfissa Löfgren opiskeli historiamaalausta pääaineenaan. Historiallis-uskonnollisessa kuvauksessa Löfgren saavutti uuden vaiheen siirtyessään kuvaamaan raamatullisia aiheita opettajiensa kehoituksesta. Taiteilijalta valmistui v. 1854 Luukkaan evankeliumin mukainen Getsemane-aiheinen maalaus, joka alunperin hankittiin Jaakkiman kirkkoon, mutta joka sodan jälkeen sijoitettiin Kesälahdelle alttaritauluksi.

Düsseldorfin kauden pääteoksena pidetään Haagar ja Ismael-maalausta. Sen Mustion kirkossa oleva ensimmäinen versio valmistui v. 1851. Seitsemän vuotta myöhemmin valmistunut toinen mukaelma kuvaa Haagaria nostamassa janosta ja nälästä uupunutta Ismaelia maasta enkelin osoittaessa heille kaivon sijainnin. Haagar ja Ismael-maalaus oli Löfgrenin siihenastisista töistä suurikokoisin (258 x 193 cm). Fredrik Cygnaeus valittikin teosten suurta kokoa, sillä suuret työt valmistuivat hitaasti ja niitä oli vaikea myydä.

Haagar ja Ismael-maalauksessa on havaittavissa Hildebrandtilta ja Mengelbergiltä omaksuttu lyyris-sentimentaalinen perintö. Haagar ja Ismael-teosta pidettiin aikanaan historiamaalauksena. Vuoden 1858 jälkeen kotimaassa Löfgren omistautui pääasiassa muotokuvamaalaukselle. Valokuvan perusteella maalattu Fredrik Cygnaeuksen muotokuva herätti Suomessa siinä määrin huomiota, että Löfgren sai tilauksia yliopistomiehiltä ja muilta suurmiehiltä. Hän teki muotokuvat mm. Mathias Alexander Castrénista (1859), August Schaumanista (1859), Turun hovioikeuden presidentistä Carl Robert Procopéstä (1860) ja Johan Ludvig Runebergista (1861). Löfgren omistautui innolla ainakin aluksi muotokuvan maalaamiseen, mutta joutuessaan kuvaamaan jotain vaikeampaa, joka ei ensi yrittämällä onnistunut, hänen työtahtinsa hidastui. Näin kävi Runebergin muotokuvan kohdalla, kun taiteilija yritti epätoivoisesti kuvata Runebergin huulilla karehtivaa kevyttä hymyä. Vihdoin valmistunutta maalausta kehuttiin kilvan lehdistössä, mm. Helsingfors Tidningar totesi ykskantaan, että Löfgren oli ensimmäinen, joka oli todella maalannut Runebergin.

Kotimaa innosti Löfgreniä tekemään joukon sukukuvia. Hän maalasi peräkkäin muotokuvat äidistään ja isästään (1860) sekä veljestään Carl Wilhelmistä ja toisen veljensä Gustaf Adolfin vaimosta Helene Sabinasta os. Blomqvist (1862). Näissä sukukuvissa Erik Johan oli muotokuvaajana parhaimmillaan. Varsinkin äitinsä hän maalasi erityisen suurta herkkyyttä ja hellyyttä tuntien. Isänsä taiteilija kuvasi yllättävän ankarasti verrattuna lempeään tapaansa kuvata äitiään. Isän aristokraattinen ilme ja asento ilmaisevat suorasti henkilön yhteiskunnallisen statuksen ja toisaalta myös Erik Johanin tunteman kunnioituksen ankaraa isäänsä kohtaan.

Historiamaalauksiaan Löfgren valmisteli huolellisesti mm. kopioimalla Gripsholmin linnan teoksia ja tutkimalla Versaillesissa olevia historiamaalauksia. Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär-maalauksesta muodostui taiteilijan historiamaalauksen päätepiste, ja sitä pidetään myös  Löfgrenin koko tuotannon yhtenä pääteoksena. Vaikutteita teokseen Löfgren lienee saanut Cygnaeuksen väitöskirjasta, jossa tämä vertaili Eerik XIV:sta kirjoitettuja näytelmiä. Aiheen sommittelussa on nähtävissä selvää samankaltaisuutta Cygnaeuksen käsittelemän J Börjessonin näytelmän loppukohtauksen kanssa.

Historiallis-uskonnollisten teemojen rinnalla Löfgren jatkoi nais- ja lapsikuvausta. Tyttö kukkia kädessä-maalauksessa on kuvattuna pieni tyttönen, jonka ujo katse vangitsee katselijan huomion. Pariisissa Löfgren maalasi eksoottista ilmapiiriä kuvailevat teokset "Italialainen tamburiinin soittajatar" (1864) ja "Italiatar" (1865). Lisäksi hän maalasi rokokooaiheisen "La Rêverien" (1863) ja tyypillistä naiskuvausta edustavan Pariisitar-teoksen (1865).

Pariisin vuosien jälkeen Löfgren omistautui kotimaassa lähes täysin muotokuvamaalaukselle. Erityisen paljon kuvatilauksia tuli porvaristolta. Edelleen Löfgren maalasi mielellään naismuotokuvia (mm. Leontine Weckströmin os. Kraus muotokuvan v. 1874). Löfgrenin myöhäisissä muotokuvissa on kypsyyttä ja eheyttä verrattuna varhaisempiin. Siveltimen jälki on määrätietoisempaa ja tarkempaa.

Münchenin vuosinaan Löfgren vei naiskuvauksen jonkinlaiseen päätepisteeseen, jossa runsaus ja barokkimainen tunnelma olivat keskeisiä elementtejä. Tästä esimerkkinä Nainen viime vuosisadan puvussa-maalaus (1881-84), jota taiteilija viimeisteli viimeisiin elinpäiviinsä asti. Teoksen ruusua pitelevät kädet, puvun pitsit ym. detaljit on maalattu hyvin yksityiskohtaisesti.

Löfgren oli jo Düsseldorfin vuosistaan lähtien ollut kiinnostunut uskonnollisista aiheista. Getsemane-maalauksen (1854) jälkeen Lapväärtin kirkkoon valmistui v. 1860 Ehtoollista kuvaava alttarimaalaus, joka oli maalattu Leonardo da Vincin kuuluisaa teosta mukaillen. Matteuksen evankeliumiin perustui Orimattilan kirkkoa varten v. 1874 maalattu alttaritaulu "Tulkaa minun tyköni". Maalauksen innoittajaksi mainitaan Thorvaldsen. Löfgrenin viimeiseksi alttaritauluksi jäi "Kirkastus", joka oli tilattu Someron kirkkoon. Mitä ilmeisimmin Erik Johanin veli Gustaf Adolf, joka tuolloin asui Somerolla, vaikutti siihen, että Löfgren sai tilauksen. "Kirkastus" on väreiltään mielenkiintoinen, ja mielenkiintoa lisää Löfgrenille melko harvinainen dynaaminen ilmaisu. Ehkäpä teoksen dynaamisuus piilee siinä, ettei taiteilija ehtinyt viimeistellä teosta. Löfgren oli niitä harvoja taiteilijoita 1800-luvun jälkipuoliskolla, jotka eivät innostuneet aikakauden uusista suuntauksista. Osasyynä lienee se, että Löfgren noudatti auliisti Cygnaeuksen toivomuksia maalausten toteuttamisessa. Hän oli taiteilijana aikalaistensa arvostama ja kunnioittama, mutta vähäisen tuotantonsa ja vaatimattoman persoonallisuutensa takia  hän on jäänyt nimekkäämpien aikalaistensa varjoon ja melko tuntemattomaksi tämän päivän taiteen harrastajille. Kuitenkin Löfgrenin hienoja maalauksia löytyy jo Internetistäkin, mm. osoitteesta http://www.fng.fi/cgibin/. Museoviraston kuva-arkistosta on lainattavissa 43 kuvaa käsittävä diasarja Erik Johan Löfgrenin töistä. Hänen koko tuotantonsa käsittää noin 125 teosta.

Antonella Storti

Kuvia Erik Johan Löfgrenin tuotannosta ja elämästä löytyy hänen Facebook-sivuiltaan, joita ylläpitää Tero Elomaa. Sivuilta on luettavissa koko Antonella Stortin ansiokas Löfgreniä käsittelevä Pro Gradu, Turun yliopisto 1992.  

Tero Elomaa (Olen Erik Johan Löfgrenin isän Johan Gabriel Löfgrenin veljen Polycarpus Löfgrenin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa ja Halikon Löfgrenien Sukuseura ry:n puheenjohtaja)

Erik Johan Löfgrenin ja hänen vanhempiensa hautakivet

Erikin sisaren Johanna Wilhelminan ja veljen Carl Wilhelmin hautakivet. Johannan kivessä on myös toisen veljen Gustaf Adolfin perheenjäsenten nimet.