torstai 21. huhtikuuta 2016

Erik Johan Löfgren ja teatteri

Taidemaalari Erik Johan Löfgren teatterityössä

Erik kiinnostui teatterista jo opiskellessaan Düsseldorfissa 1853-1858. Erikoisesti hän seurasi taiteilijoiden tekemiä "tableau vivant" esityksiä. Niinpä hän sitten Suomeen tultuaan hakeutui yhteistyöhön Arkadia-teatterin ja Nya teaternin kanssa, josta sittemmin tuli Svenska teatern. Muotokuvamaalauksen rinnalla hän käytti paljon aikaa ns. Tabloo-esitysten (lefvande tafla) suunnitteluun ja toteuttamiseen. Niistä tuli teatterissa kävijöiden suosikkeja.

Pentti Paavolaisen ja Anja Kukkosen kirjan Näyttämöllä, teatterihistoriaa Suomesta mukaan tabloot eli kuvaelmat määriteltiin seuraavasti: Runonlausuntaan, lavastuksiin ja pukuihin, mykkään toimintaan ja vaikuttaviin ihmissommitelmiin perustuivat 1800-luvulla suosituksi tulleet erilaiset kuvaelmat tai tabloot. Ne nähtiin usein musiikin säestämänä. Sisältö oli pohjimmiltaan aatteellista ja ihanteellista.
Suosittuja tabloo-aiheita olivat esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinat. Sibeliuksen Finlandia ja Karelia-sarja on sävelletty 1890-luvun isänmaallisiin kuvaelmiin.

Erikillä oli lukihäiriön vuoksi vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa, mutta hän oli mukava seuramies ja armoitettu jutunkertoja. Hän olikin elementissään selostaessaan maalaamiensa ja koristelemiensa tabloo-esitysten tapahtumia. Hän oli myös taitava käsistään, mikä oli tärkeätä maalaamisessa ja muissa askareissa. Hyvän tyylitajunsa takia häntä käytettiin taiteellisena asiantuntijana juhlasalien koristelussa tärkeitä tilaisuuksia varten. Mainittakoon, että Erikin nimi on jopa Nya teaternin henkilökunnan luettelossa.

Kirjassaan Bildkonst och drama Helmer Tegengren kertoo, miten taidemaalarit Severin Falkman ja Robert Wilhelm Ekman aloittivat tabloo-esitykset Suomessa. Myöhemmin mukaan tuli myös runoilija Josef Julius Wecksell teksteillään. Näin kirjoittaa Helmer Tegengren:




















Näin Helmer Tegengren kertoo kirjassaan Bilkonst och drama siitä, miten Erik Johan Löfgren tuli mukaan tabloo-esitysten järjestämiseen:









Erik maalasi etukäteen tauluja ja lavasteita sekä hankki koristeita ja aiheeseen liittyviä esineitä esim. muotokuvia tai veistoksia tabloo-esityksiään varten. Joissakin oli rekvisiittana jokin vaakuna tai lippu. Usein hän myös piirsi tai maalasi kuvia kertoessaan tapahtumista. Mukana saattoi olla soittaja, laulaja ja hiljainen näyttelijä, joka esitteli aikakauden pukuja ja työtapoja sekä -välineitä. Vähitellen tabloot kehittyivät sellaisiksi, että tauluja jopa liikuteltiin. Kaiken huipuksi Erik käytti joissakin esityksissään jopa pyrotekniikkaa ns. bengalitikkujen avulla.

Kun lukeminen, kirjoittaminen ja kielten oppiminen olivat Erikille vaikeita lukihäiriön takia, niin onneksi hänellä oli hyviä ystäviä, jotka väsymättä auttoivat häntä lukemalla tekstejä ja kirjoittamalla kirjeitä sanelun mukaan. Erikoisen hyvän muistinsa ansiosta Erik oppi helposti kuulemansa tarinat ja osasi ne sitten kertoa sujuuvasti ja mielenkiintoisesti yleisölle.

Tukholmassa tälläisia ystäviä olivat kuvanveistäjä Carl Eneas Sjöstrand, naapurin tyttö Herminie von Stahl ja taidemaalarit Johan Erik Lindh ja Ferdinad von Wright. 
Düsseldorfissa Erikiä auttoivat taidemaalarit Adolf von Becker ja Alexandra Frosterus. 
Pariisissa apuaan tarjosivat taidemaalarit Alexandra Frosterus ja Marcus Larsson sekä vuokraisäntä Eugéne Lavieille. 
Münchenissä läheisiä työtovereita olivat taidemaalari Carl Gustaf Hellqvist ja hänen vaimonsa Julia Thiers, jonka isäkin oli taiteilija. Julia oli joskus Erikin mallina ja Erik Carl Gustafin mallina.

Suomessa Erikillä oli monta uskollista avustajaa. Sisar Johanna oli aina valmis auttamaan, samoin nuoruuden ystävä pappi Adolf Lindman. Adolf oli paitsi vankilapappi ja tyttökoulun uskonnon opettaja, myös tutkija, joka keräsi mm. noin 2000 niteen kirjakokoelman. Adolfilla oli tapana tehdä muistiinpanoja, joita kertyi kaikkiaan parikymmentä nidettä. Erikiin hän suhtautui kuin perheenjäseniin, eli ei tehnyt muistiinpanoja heidän keskusteluistaan. Poikkeuksena tästä on se retki, kun Adolf auttoi Erikiä käymään Turun tuomiokirkossaTottien hautaholvissa katsomassa Kaarina Maununtyttären luurankoa nähdäkseen, minkä kokoinen Kaarina oli ollut. Tällä retkellä Erik laittoi taskuunsa arkun pohjalla olleen hampaan. Hammas on nykyään Turun linnassa.

Muita ystäviä olivat mm. Fredrik Cygnaeus, Zachris Topelius, Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot, Aleksis Kivi, Kaarlo Bergbom, Robert Wilhelm Ekman, Josef Julius Wecksell, Johan Wilhelm Snellman ja Johan Wilhelm Lillja. 

Ollessaan Münchenissä 1879-1882 Erikillä oli oikeus päästä kaikkiin paikallisen teatterin tiloihin. Erikoisen kiinnostunut hän oli mekanismeista, joilla liikuteltiin lavasteita ja muita tauluja.

Esimerkkejä juhlatilojen koristeluista:














Joitakin Erik Johan Löfgrenin Tablå-esityksiä






































































Seuraavassa joitakin Erik Johan Löfgrenin kertomia tarinoita tositapahtumista