Erik Johan Löfgren: heinäkuuta 2012

Kiirun tilan vaiheista 1500-luvulta nykypäivään Tero Elomaa

Kiirun päärakennus n. 1930-luvulla

Kiinnostuin Kiirun tilasta, kun valmistelin Salossa 24.-25.8.2002 pidettyä Halikon Löfgrenien Sukuseuran sukukokousta. Sisällytin käynnin Somerolla lauantaipäivän ohjelmaan Perttelin, Kuusjoen ja Muurlan tutustumiskohteiden ohella. Kävin hyvissä ajoin ennen retkipäivää juttelemassa Kiirun pitkäaikaisen omistajan Joel Vilkin pojan Juhani Vilkin (1929-2011) kanssa, joka asui suuren päärakennuksen toisessa päässä brasilialaisine vaimoineen ja lapsineen. Hän kertoi isänsä ihmetelleen sitä, että Helena Löfgren antoi ison kantatilan August ja Anna Fredrikssonille käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi.

Kesällä 2004 sain Someron kaupungilta kutsun 9.7.2004 Kiirun puistossa pidettävän ITE-taiteen kesänäyttelyn avajaisiin. Siitä kutsusta en voinut kieltäytyä. Avauspuheen piti silloinen pääministeri Matti Vanhanen. Puistoon oli sijoitettu kymmeniä kansantaiteilijoiden tekemiä veistoksia, joista osa oli tuotu Kaustisen pysyvästä näyttelystä. Päärakennuksessa ja viinavarastona Gustaf Adolf Löfgrenin aikana toimineessa kivimakasiinissa oli tauluja ja pienempiä veistoksia. Kivimakasiinin alakerrassa oli kolme huonetta. Ulko-ovi oli keskimmäisen huoneen kohdalla. Siitä johtivat sitten ovet kummassakin päässä oleviin sivuhuoneisiin ja portaat yläkertaan. Juttelin myös silloin Juhani Vilkin kanssa, joka edelleen asui Kiirun toisessa päädyssä. Hän esitteli taloa jo 24.8. 2002 retkellä mukana olleille sukukokouksen osanottajille.

Tiedän hyvin, että talosta käytetään nimitystä Kiiruu. En kuitenkaan usko, että Löfgrenit, joiden äidinkieli oli ruotsi, olisivat käyttäneet näin pitkää muotoa. Olen itse kotoisin Perttelistä ja kävin nuorena Somerolla tanssimassa. Kuulin silloin usein puhuttavan Kiirun talosta enkä koskaan Kiiruusta. Käytän siis omassa jutussani lyhyttä muotoa Kiiru. Sen saa vapaasti lukea Kiiruuksi.

Kiiru on Someron Joensuun kylän alkuperäisiä kantatiloja. Muita olivat Hätä ja Hoppu. 1500-luvulla tilan isäntänä oli Tuomas Sipinpoika. Raskaiden verovaatimusten ja läänitysten peruuttamisen myötä Kiiru päätyi vuosisadoiksi Ruotsi-Suomen kruunun alaisuuteen. Kruununtilojen lunastaminen sallittiin talonpojille vuonna 1723 annetulla asetuksella ja 1800-luvulla kruununtilat alkoivat Somerollakin vähentyä. Kiirun tilalla alkoi nimismiesten ja kauppiaiden aika.

Axel Fredrik Dittmar määrättiin tammikuussa 1832 Someron nimismieheksi. Ensi töikseen hän hankki omistukseensa puolet Kiirun tilasta. Hänen leskensä myi paikan miehensä seuraajalle Carl August Grönlundille, joka hankki loputkin tilan maista itselleen. Grönlundin jälkeen tila oli pitkään muualla asuvien omistuksessa kunnes turkulainen kauppias Gustaf Adolf Löfgren osti sen.

Kiirun tilalla oli viinapolttimo vuosina 1869-1887. Omistajia olivat Gustaf Adolf Löfgren ja rouva Helena Sabina Löfgren (Someron historia s. 183). Viinapolttimon aikana Joensuuntien varteen rakennettiin nykyisin Museoviraston suojelema kivimakasiini viinavarastoksi sekä tilan nykyinen päärakennus, joka valmistui vuonna 1880. Someron ensimmäinen höyrysaha perustettiin Kiirun tilalle 1889, omistajana Kyrön Höyrysahayhtiö. Sahalla toimi parhaimmillaan 70 työntekijää, mutta kulkuyhteydet ja vesireittien pituudet eivät riittäneet suurimittaisen sahateollisuuden pyörittämiseen. 1800-luvun lopulla Kiirun talossa toimi jonkin aikaa Someron Säästöpankin ensimmäinen konttori ja 1900-luvun alussa tiloissa oli myös osuuskauppa- ja majatalotoimintaa.

Gustaf Adolf Löfgren oli taidemaalari Erik Johan Löfgrenin veli. Erik oli maalannut Someron uutta kirkkoa varten suurikokoisen alttaritaulun nimeltä Kirkastus. Erik kuoli 10.12.1884 ja Gustaf lahjoitti taulun seurakunnan käyttöön vuonna 1888.

Gustaf Adolf Löfgren kuoli 29.12.1897 ja hänet haudattiin Someron hautausmaalle. Hänen viereensä varattiin tilaa myös muille perheenjäsenille eli perustettiin Someron Löfgrenien perhehauta erotettuna kivireunuksin. Kaikki muut perheenjäsenet on kuitenkin haudattu Turun Löfgrenien perhehautaan ja heidän nimensä on merkitty Gustafin ja Erikin sisaren Johanna Wilhelminan hautakiveen. Someron Löfgrenien perhehaudalle on myöhemmin siirretty opettaja Gustava Järvisen ja kirkkoherran emännöitsijän Agata Sainion hautakivi, mutta heitä ei liene haudattu siihen. 1990-luvulla hautakiveä ei siinä ollut, vaikka Gustava oli kuollut 1921 ja Agata 1965.

Jäätyään leskeksi vuonna 1897 Helena Löfgren jatkoi tilan pitoa kunnes myi Kiirun tilan Pusulasta kotoisin olleille Anna ja August Fredrikssonille 27.5.1907 tehdyllä kauppakirjalla 48 000 markalla. Lisäksi kauppaan kuului mm ehto, että "Ahola niminen maapalsta jää myyjälle, samoin nimismies Ståhlhammarille myyty maapalsta Joensuun sahan alueella ei kuulu kauppaan" sekä "Myyjän hevonen Freija on ostajan ruokittava 1.6.1908 asti; ostajat saavat käyttää hevosta huokeassa ajossa, ja myyjä saa myös itse ajaa sillä mielensä mukaan". (Tammelan tuomiokunnan pöytäkirjat, Kansallisarkisto) Kauppahinta 48 000 markkaa vastaa n. 185 812 euroa nykyrahassa. Maatila, jossa oli peltoa n. 90 ha ja metsää n. 45 ha, 16-huoneinen uusi päärakennus, kivinavetta, talli, sikala ja kivinen varastorakennus Someron tulevan keskustan alueella meni melkein ilmaiseksi eli helsinkiläisen yksiön hinnalla.

Myytyään Kiirun talon Helena Löfgren muutti Turkuun miehensä sisaren Johanna Wilhelmina Löfgrenin luo. Tyttäret Siri, Ebba ja Weina seurasivat mukana. Poika Johan Gustaf oli muuttanut maanviljelijäksi Kiikalaan jo vuonna 1896. Hän kuoli vuonna 1919, ja hänet haudattiin 1917 kuolleen Johanna Wilhelminan viereen Löfgrenien sukuhautaan Turun hautausmaalla. Nuorin lapsista Naema kuoli yksivuotiaana 1872. Hänet on haudattu Somerolle kuten isänsäkin. Helena Sabina Löfgren os. Blomqvist kuoli vuonna 1924, Ebba Olivia Löfgren vuonna 1935, Weina Rosina Löfgren vuonna 1941 ja Siri Julia Löfgren vuonna 1942. He kaikki lepäävät Löfgrenien sukuhaudassa Turussa. Kun perillisiä ei ilmoittautunut, siirtyi Johan Gabriel Löfgrenin kauppiassuvun koko omaisuus, talo Brahenkatu 4:ssä, asunto Brahenkatu 6:ssa, kolme asuintaloa Koulukadulla ja kaikki irtaimisto mm. suuri kokoelma Erik Johan Löfgrenin ja muiden tunnettujen taiteilijoiden maalaamia tauluja Turun kaupungille vuonna 1943.

Kiirun emäntä, Anna Fredriksson ja Someron Ihamäen kylän Ruostelan emäntä Olga Maria Lindgren olivat sisaruksia os. Pettersson ja kotoisin Pusulan Kärkölän kylän Syrjälän talosta. Isäntä August Fredriksson oli kotoisin Pusulan Hyrkkölän kylän Röysti-nimisestä talosta.

”Vasta kun majatalonpito-oikeudet v 1915 uudelleen tarjottiin, otti Joensuun kievarin hoitaakseen August Fredriksson Kiiruun talossa. Joensuun kievarissa oli paljon matkustajia, toisinaan kymmenenkin ihmistä päivää kohti. Vakinaisia kyytejä piti päivittäin suorittaa kaksi ja ylimääräisiä kolme, mutta talossa olikin 9 hevosta. Eniten oli kyytejä Ollilan ja Pitkäjärven majataloihin. Vielä 1922 puollettiin Joensuun majataloa Fredrikssonille ja Pitkäjärven kievaria Vilhelmssonille. Kievarilaitos hävisi Somerolta 1926. Joensuun viimeinen kievari oli kauppias Svenssonilla Yli-Akustin talossa". (Someron historia, s. 346).

Henkikirjat vuodelta 1910 ja 1920 kertovat Kiirun talon asukkaista seuraavaa:

V. 1910 henkikirjat: Somero Joensuu Kiiruu: Omistaja Fredrik (August) Fredriksson s. 1870, vaimo Anna s. 1879. Lisäksi talon kirjoilla: hammaslääkäri tohtori Oskari Johansson, kauppias Isidor Nikitin Afanasieff, kätilö Olka Korhonen, joutolainen Frans Andsten, itsellinen Edla Sohlman, torppari Juho Kallio.
V. 1920 henkikirjat: Omistaja Fredrik Fredriksson, vaimo Anna. Lisäksi: nimismies Juho Oskari Lahonen s. 1889, torppari Juho Oskari Fonsell Kallio, kunnanlääkäri tohtori Sundvall s. 1883, Aholan palstatila, Kaislarannan palstatila ym.

Kirja ”Suomen maatilat” II osa vuodelta 1931 kertoo Kiirun tilasta seuraavaa:

KIIRUU 1931. Somero Joensuu. 1 km kirkolta, 25 km Jokioisten asemalta ja 85 km Turusta sekä 35 km Forssan kauppalasta. Kuulunut aikaisemmin viinatehtailija Löfgrenille, joka tilalla valmisti ja möi viinaa siihen saakka kunnes oikeudet peruutettiin. Omistajat v:sta 1926 Antti ja Lempi (os. Pettersson) Mustonen. Erotettu 4 palstatilaa, yhteensä 39 ha. Pinta-ala 92,33 ha, josta puutarhaa 0,5, peltoa 37,45, luonnonniittyä 0,5, viljelyskelpoista maata 7,45, metsämaata 44,87 ja joutomaata 1,56 ha. Pellot tasaisia savi- ja multamaita. Talouskeskus viljelysten ympäröimänä maantien varrella. Peltikattoinen 16 huonetta sisältävä päärakennus puusta vuodelta 1880. Karjasuojassa on 23 lehmän kivinavetta, tiilistä rakennettu 7 hevosen talli ja sikala saman katon alla. Kivestä tehty 2-kerroksinen vilja-aitta viinatehtaan ajoilta. Vesijohto...

Tämän mukaan siis Antti ja Lempi Mustonen ostivat tilan vuonna 1926 Fredrikssoneilta.

Toukokuussa 1929 Joel Adiel Vilkki (1899-1976) nimitettiin Someron Yhteiskoulun matemaattisten aineitten opettajaksi ja koulun rehtoriksi. Joel Suoma-vaimoineen (1902-1996) hankki monessa osassa olleen Kiirun tilan omistukseensa vuonna 1932. Vilkit olivat uutteria puutarhanhoitajia ja heidän aikanaan talon ympärille kasvatettiin kuusiaitaa, istutettiin omenapuita ja viljeltiin marjoja, juureksia ja vihanneksia. Vilkki piti 1940- ja 1950-luvuilla Kiirun talossa myös lukion tunteja yhteiskoulun tilojen ahtauden vuoksi. Hän tuli kuuluisaksi siitä, että hän määräsi esperanton pakolliseksi aineeksi koulussaan. Muiden muassa M. A. Numminen on ollut hänen oppilaanaan ja hänkin puoltaa esperanton käyttöä yleiskielenä.

Vuosien myötä tilan maat jakaantuivat. Osa menetettiin sodan jälkeiseen asutukseen, osa pakkolunastettiin sotainvalideille. Jäljelle jääneet pellot metsitettiin. Rehtori Vilkki lahjoitti kunnalle tontin urheilukenttää varten ja myi nimelliseen hintaan tontin kunnallistetulle yhteiskoululle sekä rakennettavalle uimahallille.

Someron kaupunki osti tilan Vilkin perillisiltä vuonna 1997. Lukion, kirjaston, urheilukentän, uimahallin ja kauniin puiston ympäröimä Kiirun talo on kokenut pitkän historiansa aikana monia paikkakuntaan ja sen ihmisiin sidoksissa olevia tarinoita. Tila ja sen komea päärakennus toimivat tällä hetkellä paitsi Someron Kulttuuri ry:n toimitilana myös kaikkien kaupunkilaisten ajanviettopaikkana. Osa tämän jutun tekstistä perustuu Someron Kulttuuri ry:n aikaan saamaan Kiirun talon esitteeseen. Lisää kuvia on Erik Johan Löfgrenin Facebook-sivuilla albumissa Gustaf Adolf Löfgren ja Kiiru Somerolla ja albumissa Erik Johan Löfgrenin lähiomaiset ja Turku.

Kiirun päärakennus

Ihmisiä Kiirun päärakennuksen edessä

Kiirun päärakennus takaapäin

Kiirun päärakennus nykyään

Näkymä Kiirun pihalta (Taustalla Someron kirjasto)

Joel Vilkin muistolaatta Kiirun seinässä

Kiirun kuisti eli tuloaula

Näkymä sisältä 1

Näkymä sisältä 2

Kiirun punainen sali

Kiirun sininen sali

Kiirun pääsali

Kiirun kivimakasiini 1

Kiirun kivimakasiini 2

Kiirun kivimakasiini 3

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi Someron hautausmaalla
1990-luvulla

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi Someron hautausmaalla Löfgrenien sukuhaudalla 1990-luvulla

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakivi kesällä 2017

Gustaf Adolf Löfgrenin hautakiven viereen on ilmestynyt Gustava Järvisen ja Agata Sainion hautakivi, mutta tuskin heitä tähän on haudattu, kun Gustava kuoli 1921 ja Agata 1965 eikä heidän hautakiveään tässä ollut 1990-luvulla

Gustava Järvisen ja Agata Sainion hautakivi Löfgrenien sukuhaudalla

Keskirivissä oikealla opettaja Gustava Järvinen ja ylärivissä vasemmalla kirkkoherran emännöitsijä Agata Sainio

Johanna Wilhelmina Löfgrenin hautakivi Turun hautausmaalla Löfgrenien sukuhaudalla. Siihen on merkitty Johannan lisäksi myös hänen veljensä, Someron Kiirun kartanon isännän Gustaf Adolf Löfgrenin vaimo ja lapset.

Someron kirkon alttaritaulu Kirkastus (Erik Johan Löfgrenin maalaus, jonka hänen veljensä Gustaf Adolf Löfgren lahjoitti uuteen kirkkoon vuonna 1888. Erik oli kuollut 10.12.1884)